Biomekaniikka hevosen liikkeessä

Biomekaniikka on sana, jonka moni on kuullut, mutta ei ehkä ole uskaltanut kysyä mitä se tarkoittaa. Biomekaniikan ymmärtämistä esimerkiksi hevosen liikkeessä, käytetään hyödyksi mm. Eläinlääketieteessä, kun tutkitaan esimerkiksi ontumia. Toisaalta hevosen biomekaniikan ymmärtäminen auttaa valtavasti myös ratsastusvalmennuksessa, hevosten kouluttamisessa ja tietenkin myös erilaiset kehoterapeutit hyödyntävät sitä työssään.  Biomekaniikka yhdistää fysiikan, anatomian ja fysiologian, ymmärtääkseen miten voimat ja voimansiirto vaikuttavat hevosen liikkeeseen ja liikeketjuihin, ja miten sen tuki- ja liikuntaelimistö ylipäänsä toimii.

Oma ensikosketukseni hevosen ( ja erityisesti silloin myös ratsastajan) biomekaniikkaan aukesi v. 2020 kun opiskelin Cwc istuntavalmentajaksi. Opin ratsastuksen ja sen valmentamisen kautta katsomaan hevosen liikettä, kuinka se muuttuu sen mukaan, miten hyvin ratsastaja tukee omalla istunnallaan ja liikkeellään hevosta. Tai päinvastaisisessa tilanteessa hidastaa, jopa estää hevosen liikettä ja vaikuttaa huonontavasti sen tasapainoon. Siitä aukesi mielenkiintoinen tutkimusmatka monen eri asian parissa, mutta myös biomekaniikan ymmärtämisen. Nykyisin shiatsuterapeuttina katson luontevasti hevosen ja ihmisen liikettä ja asentoa ja kehon käyttöä biomekaanisesti. 

Kuvittele sitä kun näet terveen, hyvinvoivan hevosen liikkuvan vapaana laitumella. Kun hevonen liikkuu vapaasti, sen askel tuntuu melkein katsojankin kehossa asti. Selkä keinuu, hengitys virtaa, takaosa työntää ja etuosa kantaa ilman turhaa jännitystä. Juuri tätä biomekaniikka hevosen liikkeessä auttaa meitä näkemään tarkemmin - ei vain sitä, miltä liike näyttää, vaan mitä hevosen kehossa todella tapahtuu.

Biomekaniikka ei ole kylmää mittaamista eikä pelkkää urheilusuorituksen analyysia. Parhaimmillaan se on lempeä tapa kuunnella hevosta. Kun ymmärrämme, miten nivelet, lihakset, faskiat, hengitys ja hermosto osallistuvat liikkeeseen, osaamme tukea hevosta kokonaisvaltaisemmin. Silloin emme yritä korjata vain askelta, vaan luoda edellytyksiä tasapainoiselle, kivuttomammalle ja rennommalle liikkumiselle.

Mitä biomekaniikka hevosen liikkeessä oikeastaan tarkoittaa?

Biomekaniikka tarkoittaa liikkeen mekaanisten periaatteiden tarkastelua elävässä kehossa. Hevosella se liittyy siihen, miten voima syntyy, miten se siirtyy kehon läpi ja miten hevonen kantaa itseään eri tilanteissa. Käytännössä puhumme painonsiirrosta, tasapainosta, nivelten liikeradoista, lihasten yhteistyöstä ja siitä, kuinka hevonen käyttää koko kehoaan askel askeleelta.

Usein huomio kiinnittyy jalkoihin, koska ne näkyvät selvimmin. Silti liike ei synny vain jaloissa. Pään ja kaulan asento vaikuttavat selkään, selkä vaikuttaa takaosan työskentelyyn, ja takaosan voima vaikuttaa siihen, miten etuosa kantaa. Jos jokin osa ketjusta kiristyy tai väsyy, koko liikemalli muuttuu.

Siksi sama oire voi näyttää erilaiselta eri hevosilla. Yksi lyhentää askeltaan edestä, vaikka varsinainen haaste on takaosan voimantuotossa. Toinen alkaa kiirehtiä, koska ei löydä kehostaan tasapainoa. (Tämän usein luullaan olevan vain huonoa käytöstä)  Kolmas vaikuttaa laiskalta, vaikka kyse on suojautumisesta epämukavuutta vastaan.

Liikkeen laatu kertoo hevosen hyvinvoinnista

Hevonen ei valehtele liikkeessään. Se voi yrittää kompensoida, miellyttää tai tottua epämukavuuteen, mutta keho kertoo silti paljon. Kun hevonen liikkuu elastisesti, askel kulkee kehon läpi. Kun liike muuttuu pätkiväksi, jäykäksi tai epäsymmetriseksi, kyse ei aina ole suuresta ongelmasta, mutta se on aina viesti.

Laadukas liike näkyy usein siinä, että hevonen pystyy pidentämään ja lyhentämään askelta ilman kiirettä, kääntymään molempiin suuntiin ilman selvää eroa ja säilyttämään rytminsä myös siirtymissä. Selkä ei ole lukossa, kaula ei kanna jännitystä yksin, eikä takaosa jää vain työntämään taakse ilman että voima pääsee nousemaan rungon läpi.

Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä yhden tärkeän asian äärelle. Kaunis liike ei aina tarkoita tervettä liikettä, eikä vaatimattoman näköinen liike aina tarkoita ongelmaa. Rotu, rakenne, koulutustaso, ikä, kavioiden tasapaino, varusteet, ratsastajan vaikutus ja hevosen tunnetila kaikki vaikuttavat siihen, miltä liike näyttää.

Hevosen keho toimii kokonaisuutena

Biomekaniikka hevosen liikkeessä ei avaudu kunnolla, jos katsomme vain lihaksia tai vain luita. Hevosen keho on kokonaisuus, jossa myös hermosto, hengitys ja faskiakudokset vaikuttavat siihen, miten liike syntyy. Jos hevonen on stressaantunut tai varuillaan, sen lihasjänteys muuttuu hetkessä. Silloin askel voi lyhentyä, selkä jäykistyä ja paino siirtyä etuosalle.

Tämä on yksi syy siihen, miksi pelkkä treenin lisääminen ei aina auta. Jos hevonen ei koe oloaan turvalliseksi kehossaan, se ei pysty käyttämään liikettään vapaasti. Toisinaan tarvitaan enemmän palautumista, lempeää käsittelyä, sopivampaa kuormitusta tai hoitomuotoja, jotka auttavat kehoa päästämään irti suojajännityksestä.

Myös hengityksellä on suurempi merkitys kuin usein ajatellaan. Rintakehän liikkuvuus, pallean toiminta ja kylkien jousto vaikuttavat siihen, kuinka hyvin hevonen pystyy kantamaan itseään. Jos hengitys jää pinnalliseksi, koko kehon rytmi muuttuu. Tämä voi näkyä erityisesti siirtymissä, taivutuksissa ja työskentelyn kestossa.

Miten kuormitus jakautuu liikkeessä?

Hevosen etuosa kantaa luonnostaan suuren osan painosta. Siksi monen hevosen haasteena on oppia siirtämään kuormitusta tasapainoisemmin myös takaosalle ilman, että selkä jännittyy tai liike muuttuu puristetuksi. Kun takaosa aktivoituu terveellä tavalla, se ei tarkoita vain voimakasta työntöä. Olennaista on, että takajalat pääsevät astumaan rungon alle ja että hevonen pystyy kantamaan, ei vain puskemaan eteenpäin.

Jos etuosa ylikuormittuu, hevonen voi kompastella, nojata kuolaimeen, tuntua raskaalta kädelle tai menettää keveyttään käännöksissä. Jos taas takaosa ei kanna vaan väistää kuormaa, näemme usein vinoa liikettä, ristiluun alueen jännitystä tai vaikeutta säilyttää tasainen tahti.

Kuormituksen jakautumiseen vaikuttavat monet arjen asiat. Kavioiden tasapaino, satulan istuvuus, hampaiden kunto, lihashuolto, treenin määrä ja laatu, alusta sekä lepo rytmittävät kaikki sitä, miten hevonen käyttää kehoaan. Siksi biomekaniikka ei ole irrallinen teoria, vaan käytännön työkalu jokaiselle, joka haluaa kuunnella hevostaan tarkemmin.

Mitä kannattaa havainnoida arjessa?

Hevosen liikettä ei tarvitse osata analysoida laboratoriotarkkuudella. Jo rauhallinen, toistuva havainnointi kertoo paljon. Katso hevosta suoralla uralla, kaarteessa, pysähdyksestä liikkeelle lähtiessä ja siirtymissä. Huomioi, onko askelpituudessa eroa puolten välillä, nouseeko pää tietyssä vaiheessa, jääkö jokin jalka jälkeen tai katoavatko rentous ja rytmi tietyssä tehtävässä.

Myös se, miten hevonen käyttäytyy hoitotilanteissa, kertoo biomekaniikasta. Vastustaako se satulointia, siirtääkö painoa pois yhdeltä jalalta, aristaa selän tai kylkien aluetta, vai venytteleekö se mielellään käsittelyn jälkeen? Kehon vastaukset ovat arvokasta tietoa, eivät häiriötekijöitä.

Joskus muutos näkyy hyvin hienovaraisesti. Ravi voi näyttää ulospäin samalta, mutta tuntuma kertoo, että toinen puoli ei kanna samalla tavalla. Tai hevonen suorittaa tehtävän, mutta palautuu hitaammin, hengittää raskaammin tai alkaa ennakoida epämukavuutta. Nämä ovat hetkiä, joissa lempeä tarkkuus palvelee hevosta paremmin kuin suorituspaine.

Biomekaniikan tukeminen ei ole vain harjoittelua

Kun halutaan tukea hevosen liikettä, ratkaisu ei aina löydy yhdestä tekniikasta. Tarvitaan kokonaisvaltainen katse. Harjoittelu on tärkeää, mutta niin ovat myös palautuminen, kehonhuolto ja tunnetilan säätely. Hevonen oppii käyttämään kehoaan paremmin silloin, kun se saa turvallisia, johdonmukaisia ja riittävän kevyitä ärsykkeitä.

Maasta tehtävä työ voi olla valtavan arvokasta, koska silloin hevonen ehtii löytää tasapainoa ilman ratsastajan kuormaa. Toisaalta hyvin toteutettu ratsastus voi auttaa hevosta kokoamaan liikettään ja vahvistamaan kantavuutta. Se, kumpi on juuri nyt oikea painotus, riippuu hevosesta. Jos keho on kuormittunut, lisääminen ei välttämättä vie eteenpäin. Jos taas hevonen tarvitsee voimaa ja koordinaatiota, pelkkä lepo ei ratkaise ongelmaa.

Moni hevonen hyötyy myös käsittelyistä, jotka rauhoittavat hermostoa ja avaavat kehon suojajännityksiä. Shiatsu, akupainanta, reiki, venyttely ja muu lempeä kehotyö voivat tukea sitä, että hevonen löytää helpommin luonnollisen liikemallinsa. Aitoa Yhteyttä Hoitolan ja kurssien lähestymistavassa juuri tämä on olennaista - hevosta ei katsota vain suorittajana, vaan tuntevana ja viisaana kokonaisuutena. Monet hevosen omistajat, kuten myös hevosalalla työskentelevät, voivat hyötyä myös siitä, että opiskelevat itse kehoterapiamenetelmiä. Polvijärvellä Itä-Suomessa pääset opiskelemaan esimerkiksi Hevosshiatsua viikonloppukursseilla, sekä kotoa käsin verkossa, erittäin suosituilla verkkokursseilla. 

Miksi tunnepuoli näkyy liikkeessä?

Hevosihmiset tunnistavat tämän usein kokemuksesta ennen kuin osaavat sanoittaa sitä. Jännittynyt hevonen liikkuu eri tavalla kuin turvalliseksi itsensä tunteva hevonen. Pelko, epävarmuus, ylivireys ja aiemmat epämiellyttävät kokemukset voivat piirtyä askellukseen hyvin konkreettisesti.

Tämä ei tarkoita, että kaikki liikehaasteet olisivat tunneperäisiä. Ei tietenkään. Mutta se tarkoittaa, että kehoa ja mieltä ei kannata erottaa toisistaan liian jyrkästi. Kun hevosen hermosto rauhoittuu, moni liike pehmenee itsestään. Kun kivun tai paineen lähde poistuu, myös tunnepuoli voi saada tilaa hellittää.

Siksi hevosen biomekaniikan ymmärtäminen on myös suhdetta. Mitä paremmin opimme lukemaan hevosen pieniä viestejä, sitä aikaisemmin voimme vastata niihin. Se rakentaa luottamusta, ja luottamus näkyy liikkeessä enemmän kuin moni arvaakaan.

Kun katsot hevosta seuraavan kerran

Pysähdy hetkeksi ennen kuin nimeät liikkeen hyväksi tai huonoksi. Katso, mistä liike alkaa, mihin se pysähtyy ja missä kohtaa hevonen ehkä pyytää apua. Usein juuri siellä, missä näkyy jäykkyyttä, kiirettä tai epäröintiä, on myös mahdollisuus syvempään kuunteluun.

Hevosen keho ei kaipaa meiltä täydellisyyttä. Se kaipaa läsnäoloa, ymmärrystä ja sellaisia valintoja, jotka tukevat sen omaa viisautta. Kun opimme näkemään biomekaniikan osana kokonaisvaltaista hyvinvointia, emme katso enää vain askelta - vaan hevosta itseään.