Miltä stressi tuntuu

Ihmisen kuuluisi pääsääntöisesti tuntea mielenrauhaa ja kokea olevansa turvassa. Jos mietit miltä stressi tuntuu ja onkohan sinulla sitä, niin voimme lähestyä tätä asiaa tunteiden kautta. Kysyn sinulta muutaman kysymyksen. Käytä rauhassa muutama minuutti vastauksien miettimiseen, lupaan sen olevan vaivan arvoista.

Jos ajattelet omaa normaalia arkeasi, omaa keskiverto päivääsi, niin onko pääasiallinen mielentilasi tyyni ja rauhallinen? Se sisäinen olotilasi siis. Onko sinun helppo pysähtyä myös hiljaisuuden äärelle, vai tarvitsetko jatkuvasti puhelimen, tietokoneen tai television antamaa stimulaatiota aivoille. Uskallatko olla yksin jos tarve vaatii? Tunnetko helposti ja usein sisäistä rauhaa, sitä levollisuuden tunnetta, kun kaikki on hyvin, mihinkään ei satu, eikä mikään tarve vaadi täyttämistä. 

Minulle itselleni tuo ajatus sisäisestä rauhasta oli todella herättävä, kun sen äärelle kerran ymmärsin pysähtyä. Tajusin, etten kokenut tuntevani sisäistä rauhaa helposti. Itseasiassa, intuitiivisesti tiesin, miltä sisäinen rauha suurinpiirtein voisi tuntua ja myös kaipasin sitä tunnetta elämääni. Mutta sen saavuttaminen tuntui lähes mahdottomalta. Niihin aikoihin, pääni sisällä oli kaikkea muuta kuin tyyntä ja levollista... Siellä oli jatkuva kiireentunne, huoli, pelko ja ahdistus. Koin kiireentunnetta kroonisesti, myös silloin kun oikeasti ei ollut mihinkään kiire. Itseasiassa tiedostamattani loin itselleni sen kiireen aina uudelleen ja uudelleen, en vain ymmärtänyt sitä, tai ainakaan osannut muuttaa asiaa. 

Tietenkin haaveilin lomasta ja rauhasta ja siitä ihanasta tunteesta kun saisi levätä ja kokea että kaikki on hyvin. Kaipasin sitä, mutta luulin sen tunteen tulevan itsestään luokseni sitten kun ensin olisin tehnyt kaikki tärkeät työt ja muut hommat ja stressannut vielä vähän lisää. Koin puutteen tunnetta monesta eri asiasta. Omasta ajasta, rakkaudesta, ymmärryksestä, hyväksynnästä, rahasta, unesta ja jollain tapaa koko elämästä. Minulla oli usein tunne, että elämäni valuu hukkaan, että olen liian kiireinen voidakseni nauttia elämästä. Lisäksi koin säännöllisesti syyllisyyden tunteita milloin mistäkin. Siitä etten ollut tarpeeksi läsnäoleva lapsilleni. Siitä että kaipasin omaa rauhaa. Siitä etten ollut onnistunut hankkimaan tarpeeksi rahaa. Siitä että en jaksanut siivota. Siitä että olin lihonut jne. Lista oli loputtoman pitkä.

Jollakin tasolla siis tunsin, etten ansainnut hyviä asioita elämääni, koska olin itse syypää kaikkeen. Yritin korjata asiaa ja muuttua paremmaksi ihmiseksi. Stressasin kroonisesti myös siitäkin. Jatkuvasti oli mentävä eteenpäin, kehityttävä, opittava uutta, tehdä nopeasti tulosta ja organisoida miljoona asiaa ihan itse, ilman apua. Minulla oli myös fyysisiä oireita, siis muitakin kuin lihominen. Selkäsärkyä, niska- hartiaseudun jumeja, päänsärkyä, loputonta väsymystä ja energiavajetta. 

Siellähän se vastaus rivienvälissä jo tulikin, siihen että miltä se stressi tuntuu. Tottakai stressituntemukset ovat yksilöllisiä, eikä kaikkien ihmisten tarina ole tismalleen samankaltainen kuin omani. Stressi voi tuntua myös sydämen tykytyksinä, tärinänä, pahoinvointina tai vaikka masennuksena.

Pointtini on se, että stressi tuntuu. Se on tunne. Sen lisäksi se on myös hermostollinen reaktio, joka syntyy aivojemme limbisen järjestelmän mantelitumakkeessa. Kun jokin tunnetrauma tai kiireentunne tai uhka aktivoituu tunnetasolla mielessämme, alkaa mantelitumake aivoissa hälyttämään ja saa välittömästi aikaan kehossamme taistele tai pakene reaktion. Toisin sanoen stressireaktio aktivoituu. Stressi on siis samaan aikaan sekä mielessämme että kehossamme. 

Kaikki hankalat tunteet, kuten esimerkiksi viha, katkeruus, syyllisyys, häpeä, pettymys, pelko, kiireentunne tai vaikkapa mustasukkaisuus laukaisevat tämän stressireaktion joka kerta kun koemme noita ko. hankalia tunteita. Ja jos koet hankalia tunteita säännöllisesti pitkin päivää, olet kroonisessa stressitilassa. Stressaantunut. Stressin voisi siis ajatella olevan vastakohta sisäiselle rauhan tunteelle. 

Kaiken sen itsensä kehittämisen ja opiskelun tuloksena ymmärsin viimein näitä perusasioita stressistä. Ymmärsin olevani todella stressaantunut ja tiesin että tarvitsen jonkun pätevän työkalun avukseni. Pitkäkestoinen stressi on suuri terveysriski, sen vuoksi sitä kannattaa hoitaa. 

Ongelmani oli vain yksinkertaisesti se, että koin muutoksen vaikeaksi, melkein mahdottomaksi. Kuinka pienten lasten äiti joka toimii yrittäjänä ja joka on lapsuudesta saakka pahasti traumatisoitunut voisi välttää stressiä?? Minkä minä muka voisin mahtaa ulkoapäin tuleville stressitekijöille ja kaikelle tälle todellisuudelle, joka kuormitti vain päivä päivältä lisää. Vaikeudet, stressitekijät, olivat todellisia. Eivät mitään kuviteltuja mörköjä. Noh, rehellisyyden nimissä mainittakoon, että kyllä niitä mörköjäkin oli. Mutta niistäkin onnistuin syyttämään olosuhteita tai ainakin lapsuuden traumojani. 

Ehkä saat tässä kohtaa kiinni siitä päänsisäisestä hankalien tunteiden kaaoksesta, jonka vallassa vietin suurimman osan ajastani. 

Mutta se oli ainakin positiivista, että olin päättänyt haluta muutosta. Aloin todella kaivata sitä sisäistä rauhaa. Halusin kokea sen. Edes lyhyen hetken ajan. Miltähän se tuntuisi? Voisinko minä todella tuntea itsesi hyväksytyksi ja rakastetuksi. Voisinko luottaa elämään? Entä muihin ihmisiin? Itseeni? Voisinko rakastaa itseäni? Voisinko kokea olevani turvassa?  

Oli aika ottaa itse vastuuta omista tunteistaan. En todellakaan tarkoita, että tunteissa olisi jotakin väärää tai pahaa. Vaikka usein puhutaankin negatiivisista ja positiivisista tunteista. minä uskon että kaikki tunteet on tarpeellisia. Ei missään nimessä kannata yrittää tukahduttaa tunteitaan, tai syyttää itseään "vääristä" tunteista. 

Tarkoitan vastuunottamisella sitä. että alkaa tiedostaa, tunnistaa ja hyväksyä tunteensa. Tämä on tärkeä pohja sille, että sisäiset tunnetraumamme ja muut prosessimme voivat tulla kuulluksi ja vapautua kehostamme ja mielestämme. Sisäinen rauha on sitä, kun hankalat tunteet eivät ole se pääasiallinen olotilamme. 

Olin jo pitkään opiskellut ja harjoittanut erilaisia itsensä kehittämis- ja itseparannustekniikoita. Ja tiesin että ne auttavat myös stressinhallinnassa. Sovelsin niitä vaihtelevalla menestyksellä itseeni, ja osasta olikin apua. Osa menetelmistä tuntui ja tuntuu edelleen niin hyvältä, että ne ovat jääneet pysyviksi tavoiksi, kuten esimerkiksi reiki, meditointi ja jooga. 

Osallistuin myös monenlaisille kursseille ja koulutuksille ja luennoille, sekä luin valtavan määrän kirjallisuutta, mm. Stressiin ja mielen voimaan ja alitajuntaan liittyen. Ne ovat avartaneet näkemyksiäni valtavasti ja olen erittäin inspiroitunut ja kiitollinen mm. Joe Dispenzan ja Stanley Rosenbergin tuotannosta. 

Opiskelin myös Shiatsuhoitajaksi ja siitä tuli minulle ammatti. Shiatsu perustuu kiinalaiseen lääketieteeseen, jota olen itsenäisesti opiskellut shiatsukoulun päättymisen jälkeenkin. Shiatsu on uskomattoman upea hoitokeino ja olen syvästi kiitollinen, että saan auttaa muita ihmisiä sen avulla. Vuoden kestäneen Shiatsukoulun aikana sain säännöllisesti itsekin shiatsuhoitoa, joten olen päässyt kokemaan sen parantavan vaikutuksen niin fyysisellä, henkisellä, emotionaalisella kuin energeettiselläkin tasolla. 

Shiatsua on kuitenkin hankalaa tehdä itse itselleen, silloin se on lähinnä akupainantaa, joka toki sekin on tehokasta.

Näistä kaikista asioista olin saanut jo hiukan apua, ja varsinkin olin päässyt omien energiasyöppöjeni ja käyttäytymismallieni jäljille. Jotain kuitenkin vielä puuttui. Varsinkin, kun siinä kohtaa aloin olla jo todella hyvä tunnistamaan herkästi kehoni viestejä ja huomasin tiettyjen hankalien tunteiden tulevan helposti ja mielellään pintaan. 

Monien vaiheiden kautta päädyin tutustumaan EFT naputteluun. Se oli käänteentekevä kohta elämässäni. Uusi sivu kääntyi, tai oikeastaan uusi luku alkoi. Opettelin EFT:tä erilaisten youtube videoiden kautta, kunnes päätin osallistua myös verkkokurssille. Luin myös kaiken saatavilla olevan kirjallisuuden aiheesta. Ja toki tein sen tärkeimmän, eli otin EFT naputtelun päivittäiseen käyttöön omassa elämässäni. 

Vasta EFT on on todella ollut se parhaiten minua auttanut menetelmä. Se on tehokas ja nopea tapa purkaa stressiä, purkaa tunnetraumoja ja todella vapautua hankalista tunteista ja riippuvuuksista. Tehdessäni EFT:tä, tajusin pitkin prosessia todella, kuinka valtavan tunnekuorman alla yritän päivittäin selviytyä. Sillä juuri siltä elämäni tuntui silloin, jatkuvalta selviytymistaistelulta. 

Halusin muutosta, joten otin tavoitteekseni tuntea sisäistä rauhaa päivittäin, edes hetken ajan. Aloin naputella joka päivä. Yleensä useita kertoja päivässä. Hoidin naputtelulla erilaisia muistoja menneisyydestäni, joihin liittyi hankalia tunteita, kuten syyllisyyttä, häpeää, katkeruutta, vihaa tai surua. Usein näitä kaikkia. 

Hoidin myös helposti sisältäni leimahtavaa vihaa ja kiukkua ja pettymyksen tunnetta. Hoidin kipujani, jopa närästys hävisi muutamassa minuutissa, kun päätin kokeilla sitä siihenkin. Sain monia fyysisiä oireita parannettua pelkästään hoitamalla niitä EFT naputtelulla. Olin hämmentynyt siitä kuinka tehokasta se on. Käytin itseäni koekaniinina ja todella kokeilin sitä kaikkeen!

Aloin myös tekemään kiitollisuusharjoituksia ja otin tavoitteekseni löytää joka päivä pieniä ja suuria ilon ja onnistumisen hetkiä. Aloin puhua itsestäni eri tavoin kuin aikaisemmin. Muutin ihan tietoisestikin sitä tarinaa mitä kerron itsestäni muille. En halunnut enää puhua itsestäni vähättelevästi tai haukkua itseäni. Opettelin rakastaan itseäni ja antamaan itselleni anteeksi.

Se on ollut pitkä prosessi, joka jatkuu edelleen. Mutta EFT:n avulla olen ottanut jättiharppauksia kohti sisäistä rauhaa ja itsensä arvokkaaksi tuntemista!

En voi todellakaan väittää, että tämä matkani olisi ollut helppo, tai edes tasaisesti etenevä. Enkä ole valmis vieläkään, mutta sehän juuri tekee elämästä mielenkiintoisen. Välillä tuli takapakkia oikein kunnolla! Sellaiset päivät ovat nykyisin yhä harvinaisempia, mutta alkuun niitä tuli useammin. Takapakki päivinä olin super vihainen ja turhautunut ja sain taas uutta aihetta tuntea syyllisyyttä, huonommuutta ja katumusta. Mutta tällä kertaa pystyinkin käsittelemään nämä tunteet ja tilanteet heti tuoreeltaan, eikä niitä tarvinnut alkaa säilöä kehoonsa. Koska siellä kehossahan ne asuu, käsittelemättömät hankalat tunteet ja kielteiset muistot. Siellä ne tekee energiatukoksia ja tuntuvat sitten fyysisinä oireina ennen pitkää. 

Kaikki se vuosia kestänyt opiskelu ja oma matkani vapautua tunnetraumoista ja stressistä on ollut arvokasta oppia. Koska tiedän, että niin monet muutkin ihmiset ovat samankaltaisten ongelmien keskellä ja todella hyötyisivät kaikesta siitä tiedosta ja taidosta ja kokemuksesta jota olen kerännyt talteen, päätin alkaa opettamaan EFT tekniikkaa ja sen soveltamista kaikille elämän osa-alueille omalla verkkokurssillani. Jos sinä, joka luet tätä tekstiäni nyt, haluat tutustua tarkemmin tähän aiheeseen, niin käypä lukemassa lisää täältä:

https://aitoayhteytta.fi/pages/mita-eft-on

Pääset tutustumaan verkkokurssin sekä videon, että tekstin muodossa täältä:

https://aitoayhteytta.fi/products/aitoa-yhteytta-eft-kurssi

Kiitos kun luit blogini. Kommenttikenttä on käytössäsi, jos haluat jakaa oman kokemuksesi tai kysyä jotain <3